Kaikki pysähtyy yllättäen. Tilauskirjat lepattavat pahaenteisesti tyhjinä purjeina pläkässä ja sitten myrskyt nousevat sarjoissa. Toinen toistaan pahempina ja toinen toistaan yllättävämpinä. Kasvu on kadonnut jo lähtösatamassa. Kannattavuuttakin koetellaan.

Taivas repeää lisää, aallot nousevat entisestään, ja horisontti katoaa.

Laivayhtiöiden rahoituskriisi iskee. Heti perään koko miehistöä alkaa vaivaamaan poikkeuksellinen keripukki, johon kehitellään pikavauhtia rokotteita. Juuri, kun laivan miehistö on tolpillaan, leimahtaa sota.

Sinä seisot laivan kannella – kapteenina, johon jokaisen katse kohdistuu.

Tämä on tarina siitä, mitä tapahtuu, kun johtaja joutuu myrskyyn, eikä mikään opittu enää riitä.

Uskoa

Yksi kapteeni kertoi kerran:

“Kun kävelin ulos yt-neuvottelusta, istuin autoon ja itkin. Johtajuus on sitä hetkeä, kun menet kotiin ja yrität hymyillä lapsillesi, vaikka tiedät, että jonkun muun lapsen isä menetti tänään työnsä. Se on ristiriita, jota kukaan ei opeta. Seuraavana päivänä jatkoin töitä ja jaksoin – en siksi, että olisin vahva, vaan siksi, että jäljelle jääneet ihmiset ansaitsivat tekoja, joista syntyy tulevaisuuden uskoa.”

Hän tiesi, että hänen oli pelastettava laiva yhdessä ihmistensä kanssa ja saatava jäljelle jäänyt miehistö kotiin turvassa, siksi jokainen päätös ja teko painoi sydämessä. Johtajuus ei aina näytä voittamiselta. Joskus se näyttää hiljaiselta itkemiseltä parkkipaikalla – ja siitä huolimatta nousemiselta seuraavana aamuna, koska uskoo, että kyllä tästäkin selvitään ja henkilöstö odottaa.

Toivoa

Kun meri kuohuu, kartta vanhentuu ja navigaattori ei toimi, niin kompassi auttaa pitämään suunnan. Johtajuus ei ole täydellistä tietämistä. Se on viisautta tietää mitä ei tiedä ja viisautta nähdä myrskyn yli, ihmiset toivon satamaan ohjaten.

Strategia voi vanheta, mutta visio ja arvot antavat toivoa ja voimaa jatkaa yhdessä. Reittisuunnitelma täsmentyy tilanteen ja muuttuvan ympäristön mukaan.

Toimitusjohtajalle tämä tarkoittaa kykyä:

Ajatella strategisella aikahorisontilla, eli mitä tämä tarkoittaa meille välittömästi tänään ja mitä pidemmällä 3-5 vuoden aikajänteellä
Kykyä nähdä tilanne juuri niin realistisena kuin se on, mutta jatkaa silti tekemistä kohti oikeaa ja toivottavaa suuntaa.
Johtaa empaattisesti oma haavoittuvuus näyttäen ja muut mukaan kutsuen

Rakkautta

Kun aallot iskevät, ja kannella on kaaos, jää joskus vain yksi ääni – oma. Se ääni, joka kysyy: “Teinkö oikein ja jaksanko minä?”

Toinen kapteeni kertoi kerran:

“Kun kaikki muut olivat menneet kotiin, jäin toimistoon. Katsoin sähköpostia, joka ei enää vastannut, ja puhelinta, joka ei enää soinut. Päähän tulivat Samuli Putron kappaleen sanat ”hiljaisuus on niin täydellisen hiljaista” ja mietin, kestänkö tämän ja teinkö oikein?”

Tämä ei ole heikkoutta. Se on rakkauden seuraus. Se on sitä, kun välittää liikaa, jotta voisi olla välinpitämätön.

Ja juuri siksi se tekee sinusta johtajan, jota ihmiset seuraavat ja auttavat – ei siksi, että olet vahva, vaan siksi, että olet aito ja välität. Saatat olla yksinäinen, mutta et ole yksin.

Toimitusjohtajalta toimitusjohtajalle myrskyn silmässä – Muista uskoa, toivoa ja rakastaa

Meidän asiakkaidemme toimitusjohtajat ovat kulkeneet ja kulkevat tällä hetkellä poikkeuksellisen vaikeassa toimintaympäristössä ja kosmisessa yksinäisyyden kolmiossa liike-elämän karikoiden keskellä. He ovat kuitenkin selvinneet ja selviävät myös jatkossa, koska he ovat muistaneet: