Tarinoita tuulilasien takaa
Janne oli nuorena poikana 90-luvun puolivälissä kesätöissä eräällä tuulilasitehtaalla. Työpiste kiersi, ja työhön perehdyttiin vaiheittain. Hän oppi nopeasti tekemään, mutta vielä nopeammin hän oppi vain tekemään.
”Muistan kolme pysäyttävää hetkeä”, Janne kertoo:
”Jos nostat noin, olet 20 vuoden päästä työkyvytön.” Ensimmäinen kosketukseni ergonomiaan ei tullut esimieheltä, vaan kollegalta. Se jäi mieleen, koska se oli henkilökohtainen – joku huomasi minut ja halusi, että pärjään pidemmällekin kuin tämän vuoron loppuun.
”Lasi kuin lasi. Anna tulla nyt vaan.” Minulle oli merkityksellistä, että valmistimme juuri sen yhden urheiluauton tuulilasia – mutta linjalla sitä ei saanut sanoa ääneen. Kulttuuri ei sallinut innostumista. Merkitys jäi yksityiseksi, vaikka se olisi voinut olla koko tiimin motivaation lähde.
Kakkukahvit ilman tarinaa. Saavutimme jonkun tavoitteen, mutta kukaan ei kertonut mikä se oli. Juhla ilman ymmärrystä jäi hetkelliseksi katkokseksi, ei yhteiseksi onnistumiseksi. Onneksi sentään kakku oli hyvää.
Miten johdan tiimiäni?
Tuotannon johtaminen on enemmän kuin koneiden, aikataulujen ja suoritteiden hallintaa. Se on myös ihmisten johtamista – tai pitäisi ainakin olla. Monessa tuotantolaitoksessa on edelleen vallalla tapa, jossa johdetaan ensisijaisesti lopputulosta ja tehokkuusmittareita, mutta unohdetaan se, mikä lopulta synnyttää kestävää tuottavuutta: ihmisten osaaminen, ymmärrys ja sitoutuminen.
Siksi suosittelemmekin sinua johtajana pysähtymään sen ääreen, johdatko tuotantoa vai tuotantolaitosta?
Tuotanto pyörii päivittäisen tekemisen varassa, mutta sen tulevaisuus rakentuu kyvystä kehittyä. Haluammekin kiinnittää huomiosi Gary Hamelia mukailevaan ajatukseemme ammattilaisuuden kehittymisestä:
Operatiivinen työ – tuotanto, prosessit ja päivittäinen suorituskyky – hoituvat kuuliaisuudella, ahkeruudella ja osaamisella. Päivästä toiseen samat prosessit pyörivät ja tulevat hoidetuksi. Usein tuotantojohtamisessa nämä riittävät, koska tulos tehdään tässä ja nyt. Mutta kuka varmistaa, että huomenna osaamme enemmän, pystymme parempaan ja olemme edelleen olemassa?
Yksilöiden ja sitä kautta yhteisöjen kilpailuetu syntyy aloitteellisuudesta, luovuudesta ja intohimosta. Nämä näkyvät halussa kokeilla uusia asioita, kehittää ja viedä prosesseja eteenpäin, ja kyvyssä kysyä, miten asiat voitaisiin tehdä vielä paremmin. Nämä ovat asioita, joita ei voi johtaa mittareilla ja prosesseilla – näitä johdetaan johtamalla ihmisiä. Tuntemalla heidät ja heidän kiinnostuksen kohteensa, auttamalla heitä eteenpäin, tukemalla heidän motivoitumistaan ja yhteistyötään.
Yksinkertaistamalla hieman voimme sanoa, että ’management’-tyyppinen johtaminen toimii pyramidin alaosaan. Sillä varmistetaan, että asiat tehdään oikein. ’Leadership’-tyyppinen johtaminen puolestaan varmistaa pyramidin yläosan toteutumisen – eli sen, että pidemmällä jänteellä tehdään oikeita asioita.
Molempia johtamistyylejä tarvitaan, mutta eri tilanteissa eri painotuksin. Erityisesti tuotannon tulevaisuutta rakennettaessa tarvitaan kykyä kääntää katse yksittäisestä työtehtävästä koko arvoketjuun ja organisaation oppimiskykyyn.
Johda tuotantoa ihmisten kautta
Kun johdat vain tuotantolaitosta, optimoit systeemiä. Kun johdat tuotantoa ihmisten kautta, rakennat tulevaisuutta. On helppo seurata käyrää, joka kertoo, paljonko lopputuotetta valmistui. Paljon vaikeampi on nähdä se, kuka oppi jotain uutta. Kuka alkoi kiinnostua kehitysideasta. Kuka lähti kotiin ylpeänä työstään.
Tuotannon johtaminen on kykyä nähdä ihmiset osana kokonaisuutta, joka tekee laitteista ja prosesseista merkityksellisiä. On iso ero siinä, johtaako tuotantolaitoksen tehokkuutta vai tuotannon inhimillistä voimaa.
Lopulta kysymys ei ole vain siitä, kuinka hyvin tuotantolinja pyörii tänään, vaan siitä, syntyykö sen äärellä jotain enemmän – osaamista, ylpeyttä, oppimista ja tunnetta siitä, että oma työ merkitsee. Kun Janne muistelee kesätyöpäiviään vuosikymmenten takaa, eivät hänen mieleensä jääneet tuotantomäärät, vaan hetket, jolloin hänet huomattiin ihmisenä. Tuotantolaitosta voi johtaa kaavioilla ja mittareilla, mutta tuotantoa – ihmisten yhteistä tekemistä – pitää johtaa sydämellä, ymmärryksellä ja suunnalla.
Seuraavan kerran, kun kävelet tehdashallin läpi tai katsot tuottavuusraporttia, kysy itseltäsi:
Johtaisinko tätä toisin, jos muistaisin, että tulevaisuuden kilpailukyky alkaa siitä, että joku tuntee tänään työnsä merkitykselliseksi?
